Luentopäiväkirja: Digitaalinen media oppimisprojektina

Nyt on polkaistu jälleen uusi kurssi käyntiin, tällä kertaa vuorossa on digitaalinen media oppimisprojektina. Odotan innolla kurssia ja erityisesti harjoituskertoja, jossa päästään käytännössä harjoittelemaan taitoja digitaalisen median parissa. Opittavaa todellakin riittää, sillä kuten olenkin jo aiemmin maininnut, tietotekniikka ja digitaalinen media eivät ole kovinkaan vahvasti hallinnassa… Olen toki kuvannut ja videoinut materiaalia itse, mutta taidot ovat korkeintaan keskinkertaiset. Enemmän kulutan digitaalista mediaa kuin itse yritän tuottaa sitä. Uskon kuitenkin, että tulevaisuudessa tulen hyötymään taidoista, joita toivottavasti kurssilla opin. Työskennellessäni opettajana uskoisin, että oppilaat ovat tottuneet käyttämään erinäisiä laitteita ja vempaimia ja niiden käyttö myös koulumaailmassa yleistyy ja monipuolistuu. Toivottavasti tietotekniikan ja digitaalisen median avulla on mahdollista innostaa oppilaita ja hyödyntää erilaisia opetus- ja oppimismenetelmiä. Ennen kuin näitä taitoja päästiin harjoituskerroilla käytännössä harjoittelemaan, kävimme Jari Larun isännöimillä luentokerroilla.

Ensimmäiseltä luennolta jäi päällimmäiseksi mieleen monilukutaidon käsite. Jari Laru määrittelee monilukutaidon erilaisten viestien tulkinnan ja tuottamisen taidoksi. Lukutaito käsitteeseen sisältyy siis pelkän lukemisen ohella myös tuottaminen, joka voi tapahtua myös muutoin kuin kirjoittamalla.  Tulevassa opetussuunnitelmassa esitelläänkin monilukutaito uutena osaamisalueena. Monilukutaito ei lukeudu pelkästään äidinkielen opetukseen, vaan se koskee kaikkia oppiaineita. (Digitaalinen media oppimisprojektina luennot).

Pirjo Sinko käsittelee 25.4.2013 julkaistussa blogitekstissään monilukutaitoa. Hänen mukaansa tekstit eivät ole enää vain ”präntättyjä ja printattuja”, vaan myös esimerkiksi puhuttuja, audiovisuaalisia, analogisia tai digitiaalisia. Hän kehuu monilukutaitoisuuden avaavan uusia mahdollisuuksia myös kirjallisuuden maailmaan. Pirjo Sinkon mukaan esimerkiksi perinteikkäästä teoksesta Seitsemän veljestä voi nauttia perinteisen lukemisen rinnalla myös ääneen luettuna, näytelmää katsoen tai tekstiä itse dramatisoiden, elokuvana tai kuunnelmana.

Toinen tärkeä luennoilla esiin noussut aihe liittyi tekijänoikeuksiin. Opettajan työssä joutuu hankkimaan ja esittämään paljon materiaalia ja onkin tärkeää, että opettaja on tietoinen, minkä aineiston esittäminen on sallittua ja minkä taas ei. Jari Laru mainitsi luennoilla muutamia esimerkkitapauksia, mitä teoksia opetustilanteessa esimerkiksi voi käyttää. Pääpiirteissään selkeimmät tekijänoikeus seikat saattavat jäädä mieleen, mutta on myös tärkeää tietää, mistä voi hankkia tietoa aiheeseen liittyen. Laru kertoi muutamasta hyödyllisestä nettiosoitteesta, jotka kannattaa pistää korvan taakse. Tietoa tekijänoikeudesta ja siihen liittyen voi hankkia esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilta. Lisäksi www.operight.fi, http://www.piraattitehdas.fi ja www.opettajantekijanoikeus.fi osoitteista löytyy aiheeseen liittyväät tietoa. (Digitaalinen media oppimisprojektina luennot).

 

Luentopäiväkirja 2

Oli mielenkiintoista tutustua muiden opiskelijoiden blogeihin ja lukea heidän mietteitään tieto- ja viestintätekniikasta pedagogisena työvälineenä. Heillä oli paljon kiinnostavia ja uusia näkökulmia tuovia ajatuksia!

Jenni pohtii blogissaan lapsen terveydelle mahdollisesti aiheutuvia haittoja, jos kaikki koulun oppimateriaali siirtyisi verkkoon ja koulupäivät vietettäisiin siten päätteen ääressä istuen. Hän korostaa lapsien viettävän jo nykyisin liikaa aikaa teknologian parissa ja liikkuvan liian vähän. Muistelen jostain kuulleeni, että lapset saisivat viettää ruutuaikaa (siis esimerkiksi katsoa televisiota tai pelata tietokoneella) korkeintaan kaksi tuntia päivässä. Jos koulupäivät vietetään teknologian parissa ja sama meno jatkuu koulun jälkeen kotona, ylittyy tämä suositus moneen kertaan.

Hanna puhuu blogissaan etäopetuksesta. Hän kertoo etäopetuksessa olevan tärkeintä vuorovaikutussuhteen luominen opettajan ja oppilaiden välille. Yksi etäopetuksen hyvistä puolista on resurssien säästäminen, mikä on varmasti teema, joka puhututtaa monella koululla. Hanna kertoo, että etäopetuksen avulla voidaan esimerkiksi järjestää maahanmuuttajille heidän äidinkielentunteja yhdellä koululla ja muiden koulujen oppilaat osallistuvat opetukseen etänä omalta koulultaan.

Heidi nostaa blogissaan esiin mielenkiintoisen seikan. Blogissaan hän kertoo, että opettajien on mahdollista luoda oppimisympäristö, jonka näkevät vain hänen valitsemansa henkilöt. Heidi pohtii kuitenkin, pysyvätkö nämä oppimisympäristöt varmasti salaisina. Hänen kysymys on mielestäni kiinnostava ja ajankohtainen. Nykyään kun tuntuu, että salatuimmillekin sivustoille pystytään murtautumaan.

Kaisamarleena blogissa kirjoittaja tiivistää mielestäni osuvasti, kuinka tärkeää olisi luoda kouluihin ympäristö, jossa peruslaitteet ja erityisesti opettajien asenne teknologiaa kohtaan olisivat kunnossa, jotta kaikilla olisi mahdollisuus tasapuolisesti saavuttaa hyvät taidot tieto- ja viestintätekniikan käytössä. Nämä taidot ovat kuitenkin nyky-yhteiskunnassa välttämättömiä.

 

Luentopäiväkirja 1

Teknologian parissa toimiminen ei ole minulle sitä vahvinta osaamisaluettani enkä tunne olevani laisinkaan omalla mukavuusalueellani yrittäessäni saada erinäisiä vempaimia toimimaan. Kuitenkaan opettajan työssä en voine kieltäytyä koskemasta mihinkään piirtoheitintä monimutkaisempaan laitteeseen, sillä kuten Jari Larun luennoillakin tuli esiin, maailma on menossa siihen suuntaan, että teknologiaa tullaan käyttämään yhä enenevissä määrin. Vaikka tähän mennessä teknologiaa ei ole hyödynnetty opetuksessa niin paljoa kuin ehkä voisi, luultavasti tulevaisuudessa se tulee olemaan myös koulumaailmassa yhä suuremmassa roolissa. Älytaulut ja iPadit ovatkin löytäneet tiensä moniin koululuokkiin. Tällaiset hankinnat eivät ole kuitenkaan ilmaisia. Ovatko eri koulujen oppilaat siten eri asemassa? Toisessa koulussa oppilailla voi jokaisella olla käytössään iPadit ja muut vempaimet koulun puolesta kun taas esimerkiksi jollain pienellä koululla ei välttämättä ole mahdollista hankkia uusimpia laitteita oppilaiden käyttöön. Lisäksi, koska teknologian kehitys on niin nopeaa kuin se on, minkälaisia laitteita kouluihin on järkevää hankkia? Juuri kun olet investoinut suuria summia erilaisiin laitteisiin, markkinoille tulee uusia, tehokkaampia ja kehittyneempiä laitteita. Tarjontaa erilaisista laitteista ja ohjelmista on niin paljon, ettei niiden perässä tahdo pysyä. Mistä tällainen tumpelo ylipäätään voi tietää, mitä kaikkea on tarjolla ja miten niitä voisi opetuksessa luontevasti hyödyntää?

Erityisesti minua mietityttää, mitä oppia voin opettajana tarjota teknologian saralta alakoululaiselle, joka luultavasti hallitsee pelit ja vehkeet paremmin kuin minä? Ja jos jotain opetankin, viimeistään siinä vaiheessa kun oppilaani aikoinaan siirtyvät työelämään, heille ala-asteella opettamani sen aikaiset kuumimmat teknologiset uutuudet on unohdettu aikoja sitten.

Kuitenkaan teknologian osuutta koulumaailmassa ei voi sivuuttaa, sillä se on tänä päivänä niin merkittävässä roolissa. Vaikka opettaja ei pystykään tietämään, millainen maailma on silloin, kun alakoululainen siirtyy työelämään eikä siten voi opettaa häntä käyttämään juuri niitä tiettyjä laitteita tai ohjelmia, joita hän aikuisena tulee tarvitsemaan, olisi hyvä jos koulussa oppilaille heräisi kiinnostus teknologiaa ja sen tuomia mahdollisuuksia kohtaan. Ja vaikka koulussa ei toistaiseksi teknologiaa ole erityisen paljon hyödynnetty, tämä tulee luultavasti ja toivottavasti muuttumaan.